 Moni ajattelee, että itseluottamus tulee ensin ja tekeminen vasta sen jälkeen. Että pitäisi ensin tuntea itsensä varmemmaksi, valmiimmaksi ja rohkeammaksi, jotta voisi aloittaa. Käytännössä asia menee usein juuri toisin päin. Itseluottamus ei yleensä synny odottamalla oikeaa hetkeä. Se rakentuu tekemisen kautta.
Mitä itseluottamus oikeastaan on? Itseluottamuksesta puhutaan paljon, mutta harvemmin pysähdytään miettimään, mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. Usein se mielletään rohkeudeksi, varmuudeksi tai hyväksi uskoksi omiin kykyihin. Sitä se osittain onkin, mutta käytännössä itseluottamus on paljon arkisempi ja samalla tärkeämpi asia. Psykologi Albert Banduran ajattelussa lähellä itseluottamusta on käsite self-efficacy, eli minäpystyvyys. Sillä tarkoitetaan ihmisen uskoa omaan kykyynsä toteuttaa ne teot, joita tietty tavoite tai tilanne vaatii. Banduran näkökulma on tärkeä siksi, että siinä itseluottamus ei ole vain hyvä tunne itsestä, vaan usko siihen, että pystyy toimimaan, oppimaan ja selviytymään käytännössä. Tutkimuskirjallisuudessa tämä usko on yhdistetty muun muassa siihen, tarttuuko ihminen haasteisiin, kuinka sinnikkäästi hän jatkaa ja miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin. Toisin sanoen itseluottamus ei tarkoita sitä, ettei jännittäisi, epäilyttäisi tai etteikö välillä tulisi epäonnistumisia. Aito itseluottamus näkyy usein juuri siinä, että uskaltaa toimia myös silloin, kun kaikki ei ole täysin varmaa. Miten itseluottamus näkyy arjessa? Arjessa itseluottamus ei yleensä näy suurina eleinä tai äänekkäänä itsevarmuutena. Se näkyy paljon tavallisemmissa tilanteissa. Siinä, uskaltaako aloittaa. Siinä, uskaltaako kysyä neuvoa. Siinä, palaako tauon jälkeen takaisin vai jääkö kiinni ajatukseen siitä, että nyt meni jo pilalle. Itseluottamus voi näkyä esimerkiksi siinä, että menee kuntosalille, vaikka ei tunne osaavansa kaikkea. Siinä, että tekee harjoituksen, vaikka olo ei olisi täydellinen. Siinä, että ottaa vastaan palautetta ilman että kokee sen romuttavan omaa arvoaan tai kykyään kehittyä. Heikompi itseluottamus taas voi näkyä arjessa jatkuvana epäilynä, omien kykyjen vähättelynä ja tarpeettomana vertailuna muihin. Asioita jää helposti tekemättä, ei siksi että ihminen ei pystyisi, vaan siksi että hän ei vielä luota itseensä riittävästi. Moni odottaa varmuutta, vaikka juuri tekeminen olisi se, joka loisi sitä. Tekeminen luo kokemusta, kokemus vahvistaa luottamusta Itseluottamus vahvistuu, kun ihminen saa kokemuksia siitä, että pystyy. Ei täydellisesti, ei virheettömästi, vaan käytännössä. Tämä näkyy hyvin liikunnassa. Ensimmäinen treeni voi tuntua epävarmalta. Uudet liikkeet voivat tuntua kömpelöiltä, ja oma olo voi olla vähän ulkopuolinen. Mutta kun menee uudestaan, oppii hieman lisää ja huomaa vähitellen kehittyvänsä, oma tunne muuttuu. Sama pätee muuhunkin arkeen. Kun tekee asioita, joita ensin epäröi, syntyy näyttöä omalle mielelle. Ja juuri tämä näyttö on yksi itseluottamuksen vahvimmista rakennusaineista. Ei pelkkä ajatus siitä, että ehkä pärjään, vaan kokemus siitä, että pärjäsin. Tekeminen synnyttää kokemusta. Kokemus synnyttää luottamusta. Ja luottamus vahvistaa halua jatkaa. Miten itseluottamusta voi vahvistaa? Itseluottamus ei yleensä vahvistu yhdellä oivalluksella tai yhdellä onnistumisella. Se rakentuu vähitellen, usein yllättävän arkisten asioiden kautta. Ensimmäinen keino on tehdä asioita riittävän pienellä kynnyksellä. Ei odottaa täydellistä hetkeä tai täydellistä tunnetta, vaan lähteä liikkeelle siitä, mikä on mahdollista nyt. Yksi harjoitus, yksi kävelylenkki tai yksi päätös palata takaisin rutiineihin voi olla paljon tärkeämpi kuin näyttävä alku. Toinen keino on pitää lupauksia itselleen. Kun päättää tehdä jotain ja myös tekee sen, oma mieli alkaa hiljalleen uskoa siihen, että tähän ihmiseen voi luottaa. Itseluottamus ei ole vain uskoa omiin kykyihin, vaan myös luottamusta omaan toimintaan. Kolmas keino on opetella realistisempaa sisäistä puhetta. Jos oma tapa puhua itselleen on jatkuvasti lannistava, kriittinen tai vähättelevä, itseluottamuksen on vaikea vahvistua. Kaikkea ei tarvitse kaunistella, mutta itselleen voi puhua rehellisesti ilman että vetää maton omien jalkojen alta. Neljäs keino on huomata edistyminen. Moni näkee nopeasti sen, mikä jäi tekemättä, mutta ohittaa sen, mikä meni paremmin kuin ennen. Pienet onnistumiset eivät ehkä näytä suurilta ulospäin, mutta ne ovat juuri sitä materiaalia, josta vahvempi itseluottamus rakentuu. Liikunta voi vahvistaa itseluottamusta yllättävän paljon Hyvin toteutettu harjoittelu kehittää paljon muutakin kuin kuntoa tai voimaa. Se voi vahvistaa myös suhdetta itseen. Kun huomaa jaksavansa hieman enemmän kuin ennen, oppivansa uuden liikkeen, palautuvansa paremmin tai pystyvänsä pitämään kiinni sovituista harjoituksista, oma käsitys itsestä alkaa muuttua. Samalla vahvistuu tunne siitä, että omaan oloon ja hyvinvointiin voi oikeasti vaikuttaa. Tämä on tärkeää, koska itseluottamus ei rakennu vain siitä, mitä ajattelee itsestään. Se rakentuu paljon siitä, mitä kokee tekevänsä ja mihin huomaa kykenevänsä. Liikunta voi parhaimmillaan opettaa, että kehittyminen ei vaadi täydellistä lähtötilannetta. Se vaatii toistoja, kärsivällisyyttä ja sitä, että jatkaa silloinkin, kun kaikki ei tunnu helpolta. Juuri tämä ajatus siirtyy usein myös salin ulkopuolelle. Pienet askeleet muuttavat enemmän kuin odottaminen Moni odottaa yhä sitä hetkeä, jolloin motivaatio on korkealla, olo on varma ja aloittaminen tuntuu helpolta. Ongelma on, että tällainen hetki tulee harvoin valmiina. Paljon useammin muutos alkaa pienestä liikkeestä. Yksi treeni. Yksi kävelylenkki. Yksi päätös mennä paikalle, vaikka ei olisi täydellinen olo. Yksi viikko, jolloin pitää kiinni muutamasta sovitusta asiasta. Näistä syntyy vähitellen kokemus siitä, että pystyy. Ja juuri siitä itseluottamus alkaa kasvaa. Pienet onnistumiset eivät ehkä näytä ulospäin suurilta, mutta niiden vaikutus voi olla yllättävän vahva. Ne luovat perustan, jonka päälle vahvempi itseluottamus rakentuu. Muista: pienestäkin voi kasvaa paljon hyvää. Kun tekee, oppii. Kun oppii, vahvistuu. Kun vahvistuu, alkaa luottaa itseensä enemmän. Hyvää kevättä!  Maailma ympärillämme ei aina tunnu vakaalta. Uutisvirta kuormittaa, työelämä vaatii paljon, arjen tempo kiihtyy ja mieli joutuu käsittelemään enemmän kuin ehkä huomaammekaan. Juuri tällaisina aikoina hyvinvoinnin merkitys korostuu.
Hyvinvointi ei ole silloin ylimääräinen tavoite, joka hoidetaan sitten kun elämä rauhoittuu. Se on perusta, jonka varaan jaksaminen, toimintakyky ja tasapainoisempi arki rakentuvat. Vaikka emme voi hallita kaikkea ympärillämme, voimme silti vaikuttaa siihen, millaisessa kunnossa itse kohtaamme arjen paineet. Ja sillä on iso merkitys. Hyvinvointi ei poista kuormitusta, mutta auttaa kantamaan sitä On hyvä ymmärtää yksi asia: hyvinvointi ei tarkoita sitä, että elämästä tulisi ongelmatonta tai että stressi katoaisi kokonaan. Se tarkoittaa sitä, että keho ja mieli kestävät paremmin sitä, mitä elämä eteen tuo. Kun uni on riittävää, liikunta pysyy mukana arjessa, ruokailu on edes kohtuullisen tasapainoista ja palautumiselle löytyy tilaa, olo muuttuu usein vakaammaksi. Ajatus kulkee paremmin, pinna ei kiristy yhtä helposti ja arjen kuormitus tuntuu hieman kevyemmältä kantaa. Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi hyvinvointia kannattaa vaalia myös silloin, kun ympärillä myllertää. Ehkä juuri erityisesti silloin. Epävarmoina aikoina korostuvat perusasiat Moni ajattelee kuormittavassa vaiheessa, että nyt pitäisi ottaa itseä enemmän niskasta kiinni. Pitäisi jaksaa enemmän, tehdä enemmän ja kiriä kiinni kaikessa. Käytännössä juuri tällöin toimivin ratkaisu on usein paljon yksinkertaisempi. Usein emme tarvitse lisää kuria. Tarvitsemme enemmän selkeyttä. Hyvinvointi rakentuu harvoin sankarisuorituksista. Se rakentuu perusasioista, jotka toistuvat riittävän säännöllisesti:
Nämä asiat kuulostavat yksinkertaisilta, mutta juuri siksi ne ovat niin voimakkaita. Kun maailma ympärillä tuntuu levottomalta, omat perusrutiinit voivat toimia ankkurina. Liikunta on paljon enemmän kuin yksittäin treeni Hyvin valittu harjoittelu voi tuoda arkeen rytmiä, kehoon voimaa, mieleen selkeyttä ja päivään paremman tunteen siitä, että omalle voinnille voi tehdä jotain. Se ei ole pieni asia tilanteessa, jossa moni kokee olevansa jatkuvasti ulkoisten paineiden vietävänä. Joskus hyvinvointia tukee voimaharjoittelu, joka tuo energiaa ja vahvistaa kehoa. Joskus oikea valinta on kevyt kävely, rauhallinen liikkuvuusharjoitus tai ihan vain se, että malttaa tehdä vähemmän. Oleellista ei ole se, mikä näyttää paperilla tehokkaimmalta, vaan se, mikä tukee omaa elämäntilannetta parhaiten. Täydellisyyden sijaan toimivia ratkaisuja Yksi hyvinvoinnin suurimmista haasteista on se, että moni ajattelee sen vaativan täydellistä onnistumista. Joko ollaan täysin ruodussa tai sitten ei tehdä mitään. Tämä ajattelutapa väsyttää jo valmiiksi kuormittunutta ihmistä entisestään. Todellisuudessa hyvinvointi ei rakennu täydellisyydestä vaan jatkuvuudesta. Se rakentuu siitä, että teet riittävän hyviä valintoja tarpeeksi usein. Palaat perusasioihin, vaikka välillä lipsuisit. Ymmärrät, ettei jokaisen viikon tarvitse olla täydellinen, jotta suunta voi silti olla oikea. Tämä on myös valmennuksen ydin. Hyvinvointi ei ole irrallinen projekti, joka puristetaan läpi silloin, kun motivaatio on korkealla. Sen pitäisi toimia oikeassa elämässä, oikean arjen keskellä. Sinä olet se asia, johon kannattaa keskittyä! |